Yin jooga on taoismiin sekä kiinalaiseen lääketieteeseen pohjautuva joogatyyli, joka eroaa perinteisestä hatha-joogasta monella tavalla. Yin joogassa ei pyritä niinkään vaikuttamaan lihaksistoon, vaan pitkien, lempeiden asanoiden avulla sidekudoksiin, jänteisiin, rustoihin, jopa luihin asti. Samalla yin jooga on viilentävä, rauhoittava ja sisäänpäin käännyttävä harjoitus joka voi olla parhaimmillaan hyvin meditatiivinen kokemus. Vaikka yin joogan voisi mieltää helpoksi harjoituksesi, ei se sitä välttämättä ole vaikka nopeaa haastavaa liikkumista ei olekaan. Joskus hellittäminen, paikallaan olo ja hiljaisuus voikin olla huomattavasti haastavampaa, varsinkin jos on suorittamiseen tottunut niinkuin me länsimaissa hyvin usein olemme.
Oma yin jooga-harjoitteluni alkoi vajaa 7 vuotta sitten, kun ystäväni pyysi mukaansa joogatunnille. Olin joillain flow-tunneilla ollut sekä opetellut hathajoogaa, esim. aurinkotervehdyksiä itsenäisesti netin avulla. Ystäväni sanoi että yin jooga on paljon helpompaa ja mukavempaa. Olin tuolloin hyvin kiinnostunut meditoinnista joten ajatus hitaammasta harjoituksesta tuntui houkuttelevalta. Kuinka sitten ensimmäinen tuntini sujuikaan? Noh, ei ainakaan helposti ja mukavasti. Olin tuolloin vasta ihan alussa oman traumatyöni kanssa, täysin kietoutunut suorittajaidentiteettiini ja tietoisuus kehostani oli aika huonoa. Revin itseni asanoihin AIVAN liian syvälle, vertailin itseäni muihin tunnilla ”miksi en pääse samaan kuin nuo” ja kärvistelin tuskaisena asanoissa toivoen vain, että ne loppuisivat pian. Vaikka tunnin jälkeen vannoin, että tämä ei vai ole minun juttuni, huomasin itseni hyvin pian etsimästä netistä kotona tehtäviä yin jooga-harjoituksia. Ehkä kuitenkin kaiken kärvistelyn lomassa jotain minussa aukesi ensimmäisellä tunnilla.
Kotona tehtynä yin-harjoitukset eivät triggeröineet minussa samoja häpeäefektejä, kuten vertailua, kuin tunnilla ja pystyin hieman enemmän keskittymään harjoitukseen ja rentoutumaan. Löysin myös youtubesta pari lempiopettajaa jotka käyttivät yin-harjoituksissaan erilaisia hengellisiä teemoja joista pidin hyvin paljon.Pian löysin itseni tekemästä yin-harjoituksia lähes päivittäin, joskus monta kertaakin päivässä. Toki liiallinen yinikään yksipuolisesti harjoiteltuna ei ole hyvä, mutta ehkä tuohon kohtaan minä ja kehoni tarvitsimme sitä. Minusta oli ihanaa, kun opettaja antoi minulle luvan hetken aikaa olla paikallaan ja keskittyä vain minuun ja kehooni. Hetkeen ei tarvinnut tehdä mitään ollakseen jotain, sai vain olla.
Meridiaanit ja anatominen teoria eivät minua hirveästi kiehtoneet, mutta huomasin kehossani todella paljon positiivisia vaikutuksia. Tai oikeastaan löysin yhteyden ja aloin tuntea kehoani paremmin. Yin jooga-matolla olen itkenyt, raivonnut, ollut hurmiossa, nukkunut ja nauranut. Yksipuolista se ei ole ikinä minulle ollut, vaikka asanat ovat usein samoja ja passiivisia. Ehkä juuri sen mielen virikkeettömyyden takia yin-harjoituksen aikana yhteys kehoon on ollut helpompi luoda. Helppoa harjoittelu ei ole aina ollut ja edelleen toisena päivänä sama harjoitus saattaa tuntua ihan kauhealta kun toisena taas superihanalta. Paljon on tullut muutakin joogaa yinin rinnalle elämääni, mutta se tulee kuitenkin aina olemaan minulle se rakas harjoitus jonka avulla löysin tien takaisin kehooni <3 Seuraavassa kirjoituksessa avaan enemmän millaisia haasteita, oivalluksia ja onnistumisia olen yin jooga-matkallani kohdannut
Live-tunteja odotellessa käyhän tsekkaamassa täältä ihanat online-tunnit: https://holvi.com/shop/sallimaria/
Rakkaudella
Salli
