Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää ja ne vaikeimmatkin hetket elämässä voivat usein paljastua jälkikäteen mittaamattoman arvokkaiksi. Monet kirpaisevat luopumisen hetket tekevät tilaa jollekin uudelle kauniille ja ikävältä tuntuvat konfliktit voivat aina opettaa meille jotain itsestämme.
Juuri myrskyn silmässä tätä on usein mahdotonta muistaa, mutta pienen hetken päästä tällä ajatuksella elämän näennäiset alamäet kääntyvät nopeasti voitoksi. Haasteet kuuluvat elämään, eikä niitä voi välttää. Se, että ottaako ne kiitollisuudella vastaan oman kehityksen tueksi vai ei, riippuu paljolti miten oma mieli ne tulkitsee.
Elämä ei ilkeyttään tai julmuuttaan anna meille haasteita. Tämä on varsinkin traumatisoituneelle mielelle asia johon uskominen ei tule itsestään. Kaltoin kohdeltu ihminen jää elämään todellisuudessa, jossa häntä kaltoin kohdellaan yhä uudestaan ja uudestaan. Tätä sanotaan uhrimentaliteetiksi.
Uhrin tilassa elävä ihminen kokee elämän vastoinkäymiset hyvin raskaasti ja henkilökohtaisesti. Erehdyksistä ja epäonnistumisista oppiminen on puutteellista ja näin ollen samat epäonnistumiset ja huonot valinnat elämässä toistuvat. Ja uhrimentaliteetti vahvistuu. Elämä kohtelee kaltoin jatkuvasti eikä ihminen koe että pystyy vaikuttamaan asioihin. Kokemuksesta voin sanoa, että se on todella raskas ja ahdistava tila elää.
On tärkeää tiedostaa, että uhrin tilassa eläminen ei ole tietoinen valinta. Kukaan ei tietoisesti valitse todellisuutta, jossa asioita vain tapahtuu eikä niihin pysty itse vaikuttamaan. Sivusta katsottuna tällaisen ihmisen toiminta saattaa näyttää järjettömältä tai vastuuttomalta. Saattaa vaikuttaa käsittämättömältä, ettei ihminen tee yksinkertaisia muutoksia elämäänsä joiden avulla voisi paremmin ja pääsisi eteenpäin. Taustalla kuitenkin usein on niin syvään juurtunut ja kipeä täyden avuttomuuden kokemus, ettei ihminen vain kykene toimia toisin.
Uhrimentaliteetti ei johdu laiskuudesta, saamattomuudesta tai vastuuttomuudesta. Se johtuu jostain haavasta. Kokemuksesta tai tapahtumasta, jossa ei ole pystynyt pitämään itsestään huolta tai puolustautumaan ja tämä kokemus on jäänyt elämään ihmiseen. Taustalla voi olla väkivaltaa, hyväksikäyttöä, laiminlyöntiä tai henkistä alistamista ja vähättelyä. Ja usein vielä tilanteissa, joissa ei ole oikeasti pysynyt puolustautumaan. Esimerkiksi lapsuudessa.
Ihminen joka elää kyvyttömänä navigoimaan elämässään tavalla jolla haluaisi saa liian usein osakseen syyllistämistä. ”Oma vikasi kun et ota opiksesi” tai ”sen kuin menet ja teet vaan muutoksia”. Se on vähän sama kuin vakavaa masennusta potevalle sanoisi että ”otat nyt itseäsi vain niskasta kiinni ja piristyt”. Ei toimi. Jos tahdonvoima on polkeutunut ulottumattomiin häpeän ja itseinhon alle, täytyy se ensin kaivaa esiin. Ja tätä varten kaiken syyllistämisen ja tuomitsemisen täytyy lakata.
Myötätunnon tuominen avuttomuuden haavaan on ensimmäinen askel parantumisen tiellä. Ymmärrys siitä, miksi kokee usein avuttomuutta ja maailman armoilla olemista. Hyväksymistä, että näin minä koen ja ajattelen, eikä se ole minun vikani. Mutta minä voin tehdä asialle jotain. Pienin askelin, ilman itsensä häpäisemistä tai syyllistämistä. Vain neutraalisti miettimällä, voisinko tehdä jotain toisin? Voisinko luopua joistain ihmissuhteista? Voisinko enemmän vaalia toisia?
Kun tahdonvoima alkaa hiljalleen herätä, alkaa suurempi kipinä ja palo koko elämää kohtaan syttyä. Ovet uusille mahdollisuuksille aukeavat. On upea tunne, kun viimein kokee pystyvänsä vaikuttamaan asioihin. Yksi ihanimmista asioista tässä elämän leikissä on se, että sitä voi muovata ja rakentaa juuri sen näköiseksi kuin sydämessään haluaa. Uhrina tämä ilo jää kokematta.
Kaikki pysyvä muutos ja eheytyminen alkaa tiedostamisesta. Sen näkemisestä ja hyväksymisestä, mitä oikeasti on tässä ja nyt. Tiedostaminen jo itsessään alkaa johtaa muutokseen. Toimimattomia toimintatapoja on hyvin vaikea jatkaa, kun ne ovat itselle täysin näkyvillä. Uhrimentaliteetista on myös täysin mahdollista alkaa toipua näin ja löytää itsestään se piilossa ollut oman elämänsä supersankari joka osaa, tietää ja tekee mitä haluaa.
Rakkaudella
Salli
Hyvä kirjoitus
Kiitos 🙂