Tuntematon rakkaus

Rakkaus on hiljalleen vuosien saatossa muuntunut kokemuksessani tunteesta olemisen tilaksi. Joksikin, joka on aina täällä. Joka ei tunnu oikeastaan miltään, mutta silti kattaa kaiken. Se ei ole kehossani, vaan kehoni on siinä. Se on jotakin, josta en saa kiinni, koska se on liian lähellä nähtäväksi tai kosketettavaksi. Se vain on eikä tule koskaan karkaamaan. Se ei pyydä eikä tarvitse mitään ja hyväksyy kaiken. Samalla en etsii enää elämääni rakkautta, vaan asioita jotka auttavat minut löytämään rakkauden itsestäni, tästä ja nyt.

Rakkaus

Olen sekoittanut rakkauden lukemattomiin eri tunteisiin ja tuntemuksiin elämäni varrella. Olen luullut himoa, halua, hellyyttä, kaipuuta, kiintymystä, haavetta, jopa pelkoa rakkaudeksi. Se on kipeä ja tuskainen tie, jonka varmaan jokainen meistä kulkee, kaikki omalla tavallaan. Jatkuva takertumisen ja menettämisen kierre menettää kuitenkin tuskaisuutensa ja muuttuu elämän ehkä mielenkiintoiseksikin leikiksi, kun aina pysyvä ja muuttumaton rakkaus on siinä läsnä. Tai oikeastaan kun sen huomaa aina olevan läsnä, se ei katoa minnekään vaikkei sitä aina huomaisikaan. Mikä sitten nykyään vaalii läsnäoloani rakkaudessa, rakkautena, kun en enää niin usein eksy sitä hakemaan ihmissuhteista, päihteistä tai vaikka hengellisistä kokemuksista?

TOTUUDELLISUUS JA HYVÄKSYNTÄ

Asiat ovat juuri niinkuin ne ovat, tein niistä mitä tahansa tulkintoja tai kiertoteitä mielessäni. Jos olen surullinen, eivät mitkään kikka kolmoset ja vippaskonstit vie sitä pois, ennenkuin se on tullut täysin hyväksytyksi ja nähdyksi. Lukemattomilla keinoilla voin sitä kyllä väistää, vältellä, vähätellä ja siirtää sivuun, mutta todellisen mahdollisuuden rakkaudelle ja sen parantavalle voimalle antaa sen totuudellinen kohtaaminen, mitä tässä ja nyt oikeasti on. Rakkaus kyllä hyväksyy kaiken, senkin mikä mielelle tuntuu mahdottomalta hyväksyä. Hyväksymisen kautta myös todellinen muutos tulee mahdolliseksi; ei ole mahdollista muuttaa mitään, mitä juoksee karkuun. Todellinen rakkaus ei väistä eikä väheksy.

MINÄ JA MUU MAAILMA

Todellisessa rakkauden kokemuksessa oman itseni vertailu ja arvottaminen ympäröivän maailman kanssa lakkaa ja muuutun osaksi sitä. En jätä itseäni arvottomana muun maailman ulkopuolelle ja näin ollen tee itseäni vahingoittavia päätöksiä, enkä myöskään pyöri päätöksissäni vain sen ympärillä mistä itse hyötyisin eniten mikäli se on taas vahingollista ympäristölle. Rakkaus sulattaa tämän ”itsen” maailmaan, jolloin kokonaiskuvan näkeminen tilanteissa on selkeää ja päätösten tekeminen yksinkertaista. Vaikka päätökset olisivatkin tällöin välillä oman halun vastaisia, ne tuntuvat silti oikeilta eikä sisäinen rauha järky, kun ei toimi vastahangassa muun maailman kanssa.


KEHO

Keho on minulle portti rakkauden kokemiseen, sillä se on aina tässä ja nyt. Keho on myös yksi omalla kohdallani isoimmista asioista, mitä mieleni jatkuvasti haluaa muuttaa. Mielen tyytymättömyys ja sen jatkuvien oikkujen mukaan toimiminen näkyy niin voimakkaasti siinä, miten suhtaudun kehooni, että kun asetun kehoni äärelle sitä rakastaen, kuunnellen ja hyväksyen, ei mieli voi kuin hiljentyä.

Tämä on matka rakkauteen eli takaisin tähän hetkeen jota harjoitan joogan, meditatioon sekä moninaisimpien kehollisten harjoitteiden avulla. Matka, jolle aina palaan pienten harharetkien jälkeen. Nekin varmaan kuuluvat asiaan, sillä eihän tässä loppujenlopuksi ole mitään sen erikoisempaa päämäärää kuin ”löytää” jotain, joka on aina ollut jo tässä. Hassua, eikö? Miten sinä ylläpidät rakkautta elämässäsi?

Rakkaudella

Salli

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.