Rajat ja rauhoittuminen

Koirat rauhoittavat toisiaan hyvinkin herkästi, kun joku lauman jäsen on levoton ja käy ylikierroksilla. Ihmissilmään tämä rauhoittaminen näyttää aika rajulta, jopa väkivaltaiselta, vaikkei se sitä todellisuudessa ole. Puhdas aggressio ei pidä sisällään vihamielisyyttä, eikä koira kohdista aggressiota tässä toiseen koiraan vahingoittamismielessä. Päinvastoin, se yrittää saada toista koiraa rauhoittumaan ja näin voimaan paremmin. Se laittaa rajat.

Kun joku ystäväni tulee selittämään minulle jotain asiaa hyvin levottomasti ja ylikierroksilla, minussa herää ärtymys. Ei ole väliä, onko asia positiivinen vai negatiivinen, ärtymyksen tunteeni on sama. Olen aina tuntenut tästä valtaisaa syyllisyyttä, miksi hermostun, kun ystäväni tulee kertomaan minulle jotain ehkä mukavaakin asiaa mitä hänelle on tapahtunut. Olenko kateellinen? Olenko mustasukkainen? Onko minussa jotain vikaa? Vielä hämmentävämpää on, kun seuraava ystäväni tulee kertomaan minulle hyvin samantyylistä asiaa, eikä minussa herää mitään ärtymyksen tunnetta. Olenko näin epäoikeudenmukainen? Miksi toisen ystävän asia ärsyttää ja toisen ei?

Vasta nyt kun olen oppinut tuntemaan tunteet kehollisena energiana ymmärrän, että itse asioilla ei ole ollut noissa tilanteissa osaa eikä arpaa reaktioihini, vaan se on ollut tunne-energioiden keskustelua. Levoton energia herättää minussa aggressioenergian, jonka tarkoitus on vain rauhoittaa toista. Riippuen myös vähän omasta rakenteesta, voi oman aggression tunteen myös selittää ja tulkita itselleen niin, että toinen ihminen on vain ärsyttävä. Koska minulla on taipumus syylisyyteen ja häpeään, minussa oleva aggression tunne tuomiintuu mielessäni automaattisesti vääräksi ja pahaksi. Eli oikeasti auttamaan tarkoitettu tunteeni saa minut uskomaan, että olen paha ihminen.

Olen testannut tätä teoriaa itseeni niinä hetkinä, kun huomaan olevani hyperaktiivinen ja ylikierroksilla. Se ei oikeastaan ole mukava tunne. Vaikka olisikin periaatteessa iloinen, on rauhaton olo enkä ole läsnä. Kun saan itseni kiinni siitä, että olen levottomassa tilassa, komennan itseäni oikein napakasti pääni sisällä rauhoittumaan. Se oikeasti auttaa hieman ja havahduttaa pois kierroksilta. Olo saattaa muuttua tyynemmäksi ja miellyttävämmäksi. Joskus jo pelkkä ärtymyksen huomaaminen mieheni kasvoilta saa minut muistamaan tämän teorian ja rauhoitun itsestään.

Kun aggression tunteet vääristyvät ja niitä aletaan tuomita, myös terveiden rajojen asettaminen vääristyy ja vaikeutuu. Terve rajojen laitto ei ikinä tuomitse toista ihmistä pahana tai ärsyttävänä, se vain kertoo miten on hyvä toimia kaikkien kannalta ja se kuuluu elämään ja ihmisyyteen. Rajattomuus luo ahdistusta ja turvattomuutta. Vihan ja aggression tunteet ovat olleet itselleni todella vaikeita tuntea ja käsitellä. Nyt kun olen vuosien mittaan tehnyt niiden kanssa tuttavuutta ja saanut niitä valjastettua oikeaan tarkoitukseensa, ovat monet ongelmat elämässäni alkaneet helpottua. Pystyn paremmin asettamaan itselleni tavoitteita ja pysyä niissä, pystyn sanomaan itselleni useammin ”ei” vahingollisen toiminnan kohdalla ja pystyn paremmin kertomaan muille ihmisille, miten toivon itseäni kohdeltavan. Pääsen myös nopeammin pois panikkia ja ahdistusta aiheuttavista ajatusketjuista.

Rakkaudella

Salli