Olen lukenut paljon tekstejä ja ohjeita – todella hyviä sellaisia – siitä, miten ja millä keinoilla häpeästä on mahdollista vapautua. Ongelma on omalla kohdallani ollut siinä, että kun häpeä on niin suuri ja syvään juurtunut osa koko minuuttani, yksinkertaisetkin hyvät ja rakastavat teot voivat olla ylitsepääsemättömän vaikeita toteuttaa puhumattakaan ylläpidosta. Seuraavaan olen listannut asioita, jotka ovat minua itseäni auttaneet häpeästä irtautumisen polulla siihen kohtaan missä voin alkaa jo hieman rakastaa itseäni ja toimia sen mukaan, ainakin osan ajasta
1. HYVÄKSYVÄÄN, MYÖTÄTUNTOISEEN SEURAAN HAKEUTUMINEN
Vaikka omat voimat ja kyvyt eivät riitä antamaan itselleen sitä rakkautta ja myötätuntoa mitä kipeästi tarvitsee, on jossain joku joka mielellään jakaisi omastaan sinulle. Ja semmoinen ihminen tai joukko ihmisiä tulee elämääsi heti kun olet siihen valmis. Tai hyvin todennäköisesti, he ovat siellä jo.
Kun oma pään sisäinen kriitikko ruoskii ja mitätöi kaiken mitä olet ja teet lähes kellon ympäri, on sellaisen ihmisen seura joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet kultaakin arvokkaampaa. Tämä ihminen voi olla kuka vain, läheinen, ystävä, sukulainen, terapeutti tai vain lempeä lähikaupan kassaneiti. Itse olin toipumispolkuni alussa niin kovien muurien takana ja armottoman sallimaton itseäni kohtaan että ainoa hyväksyvyyden murunen mikä pääsi kuoreni läpi oli Eckhart Tollen puhenauhat. Yhtään lähempää tuleva myötunto aktivoi heti sisäisen varoitusjärjestelmäni ja tuli torjutuksi vaarallisena. Hiljalleen alkoi kuitenkin ystävienikin läsnäolosta päästä joitain murusia sisään. Olen siitä onnekas, että minulle onkin siunaantunut todella hyväksyviä ystäviä, joilta olen saanut luvan olla olemassa aina kun oma pääni on sen kieltänyt.
Häpeä saattaa yrittää sabotoida myötätunnon vastaanottamista, mutta jos sietää rakkauden saamisesta tulevaa epämukavaa oloa, voi se hiljalleen alkaa parantaa
2. TUTUSTUMINEN SIIHEN, MISTÄ PITÄÄ JA MITÄ HALUAA
Unelmien toteuttaminen ja elämästä nauttiminen ovat varmasti kaikkien ihmisten toiveena, mutta mitä jos on piilottanut oman aidon itsensä niin syvälle häpeähaarniskan alle, ettei ole mitään tietoa siitä mistä edes oikeasti pitää? Silloin voi ehkä aloittaa vain siitä, että seurailee päivän mittaan välillä tekemisiään ja miettii, pidänkö oikeasti tästä mitä nyt teen/syön/katson tai tästä seurasta missä olen. Tiedostaminen on ensimmäinen askel. Itse edelleen selvittelen mitkä vaikka mielipiteistäni ja mieltymyksistäni ovat oikeaa Sallia ja mitkä rakentuneet häpeästä kumpuavan uskomuksen päälle, että minun pitäisi olla jotain muuta kuin oikeasti olen.
3. VIHAN JA INHON TUNTEIDEN TUTKAILU
Tunteena häpeän päälle kertyy usein todella paksu kerros suojatunteita, kuten vihaa ja inhoa. Niiden työstäminen on oma prosessinsa ja pelkkä utelias tutkailu on hyvä alku. Olenko vihainen, koska koen että minussa on jotain vikaa? Tai tulkitsenko että toinen ajattelee minussa olevan jotain vikaa? Onko se totta, vai ajattelenko oikeastaan itse niin?
4. YHTEISÖ
Häpeä eristää ja pakottaa pois yhteydestä maailmaan ja muihin ihmisiin. Se ajaa porukasta erilleen milloin minkäkin uskottavan verukkeen avulla. Yhteisöön liittyminen ja siellä hyväksytyksi tuleminen on tälle erinomaista vastalääkettä. Tässäkään ei mielestäni ole kohtuullista odottaa itseltään, että olisi heti kaikkien kaveri ja porukan tähti, riittää kun on paikalla. Yhteisö voi olla mikä tahansa työyhteisöstä harrastus-, vapaaehtoistyö-, tai kaveriporukkaan. Mihin tahansa seuraan ei tietenkään kannata pelkän hyväksynnän toivossa liittyä, vaan sellaiseen jossa tuntee tulevansa hyväksytyksi ja olonsa mahdollisimman turvalliseksi.
5. KUULLUKSI TULEMISEN HARJOITTELU
Kun kaikki omat aidot tunteet ja ajatukset leimautuvat automaatiolla vääriksi, voi olla vaikeaa edes itse kuulla omaa sisintään. Hyvä aloitus voi olla vain välillä pysähtyä itsekseen kuulostelemaan tai kirjoittamaan ylös, mitä tuntemuksia jokin tilanne tai asia herättää. Sitten voi hiljalleen harjoitella jakamista jollekin luotettavalle läheiselle. Kun saa kokemuksia, että tulee hyväksytyksi aitoine tunteineen ja ajatuksineen uskaltaa niitä alkaa ajan saatossa ilmaista enemmän.
6. RAJAT
Sallivuuden ja hyväksyvyyden voi joskus ymmärtää hieman pieleen ja päätyä toimimaan jatkuvasti itselleen ja muille vahingollisilla tavoilla koska ”tämmöinen minä olen ja hyväksyn itseni”. En usko että kenenään ihmisen aito minä toimii vahingollisesti, vaan tämäkin on jonkinlainen häpeän temppu, jolla se saa isäntänsä vahingoittamaan itseään. Näiden toimintamekanismien tiedostaminen alkaa mahdollistaa rakastavien rajojen itselleen asettamista ja toimimaan tavalla, jolla se aito minä varmasti haluaisikin, eli kaikkien hyvinvointia tukevalla tavalla.
Syy miksi en itse ole aina pystynyt ja halunnut asettaa itselleni rajoja, on ollut että oma sisäinen rajojen asettajani on ollut niin sadistisen julma ja kaiken kieltävä, että olen valinnut olla kuuntelematta sitä kokonaan. Mutta koska sekään ei ollut toimiva ratkaisu, niin muutaman kerran jälkeen kun olen kohdannut tämän rajojen asettajan silmästä silmään, olen ymmärtänyt sen tarkoituksen ja se on muuttunut hiljalleen lempeämmäksi.
7. PÄÄNSISÄISTEN VAATIMUSTEN TIEDOSTAMINEN
Armollisuuden opettelu voi muuttua helvetilliseksi, jos pään sisäinen kriitikko sotkeutuu siihenkin ja ainakin itselleni on näin usein käynytkin. ”Etkö jo osaa jakaa tunteistasi paremmin”, ”et osaa edes rakastaa itseäsi”, ”pitäisi pystyä jo liittymään muihin paremmin”, ”taas olet liian armoton itseäsi kohtaan”. Jos itsensä rakastaminen alkaa tuntua ahdistavalta ja mahdottomalta tehtävältä, on todennäköistä että häpeä on pään sisäisen kriitikon muodossa saapunut sabotoimaan yrityksiäsi etkä todellisuudessa tee tässäkään asiassa mitään väärin.
Häpeästi vapautuminen on pitkä ja palkitseva tie, jonka alkutaipaleella olen itsekin. Tarvitsen päivittäin muistutuksia armollisuudesta ja lempeydestä esimerkiksi läheisiltäni, kirjoista, lempeyskorteista ja lukemattomista muista lähteistä, mutta se on sen arvoista. Miksi haluaisin elää elämää, jossa en voi hyvin?
Ensi kerralla kirjoitan häpeää hoitavista kehollisista metodeista ja joogaliikkeistä.
Rakkaudella
Salli